Markettien luonnonkosmetiikkavalikoimat ovat kasvaneet kohinalla ja se on varsin odotettu sekä ennustetavissa ollut suunta kysynnän kasvun lisääntyessä roimasti. Taustalla on myös maahantuojien toiminnan laajeneminen useampiin sarjoihin ja yrityskaupat.
Oma asuinalueeni on Helsingin Sanomien mukaan aluetta, jossa kulutetaan eniten koko maassa kauramaitoa sekä vegetuotteita, joten voisin kuvitella myös luonnonkosmetiikan tarjonnan olevan suuressa alueen S-marketissa melko kattava. Näin ei kuitenkaan ole. Vain yksi hyllynpääty, jossa on varsin perustarpeita, kuten shampoota, saippuaa, vartalovoidetta jne. Tosin keskustaankin on lyhyt matka, joten täydennystä saa helposti hyvistä valikoimista.
Lähdin kartoittamaan luonnonkosmetiikkatarjontaa pääkaupunkiseudun kauppakeskukseen, joissa Citymarket sekä Prisma olivat hyvin lähekkäin.
Aloitin Citymarketista, jossa luonnonkosmetiikka oli erikseen tuotemerkeittäin heti sisäänkäynnin yhteydessä. Laveran meikkisarja oli ainoa värikosmetiikkasarja. Muuten kasvojen sekä vartalonihon ja hiustenhoitoon löytyy maahantuojan merkeistä kattavasti kaikkea niin Laveralta, kuin Upcirckleltä ja joitakin tuotteita Benecosilta sekä Cattierilta.
Urtekram on jo "perinteinen" markettisarja ja sitä toki löytyi. Myös aluksi apteekkeihin rantautunutta Morning haze-sarjaa oli tarjoilla. Mossalta löytyi pieni valikoima ja todennäköisesti merkin suosituimmat tuotteet. So Bio ja N.A.E. ovat jääneet itselleni vieraiksi merkeiksi, mutta rikastuttavat valikoimaa. Huomasin erooppalaisesta verkkokaupasta, että So Biolla on myös joitakin meikkejä. Ei olisi ollenkaan hassumpaa nähdä niitä myös Suomessa.
Luonnonkosmetiikkabrändättyyn, neljältä suunnalta lähetyttävään hyllyyn oli asetettu myös Bottega Verde esille. Ja tässä on se juttu josta en pidä ollenkaan, vaikka toisaalta kaupan puolesta ei ole virheellistä sijoittaa tuotteita luonnonkosmetiikkatuotteiden yhteyteen.
Sanalla "luonnonkosmetiikka" ei ole virallista määritelmää. Kuka tahansa voi väittää tuotteitaan luonnonkosmetiikaksi. Itse ja moni muu on kuitenkin tottunut määrittelemään luonnonkosmetiikan sertifioimiskelpoisena kosmetiikkana, jolloin tuotteista ei löydy sertifiointijärjestelmään kuulumattomia ainesosia. Bottega Verde mainostaa itseään luonnonkosmetiikkana. Tavallinen kuluttaja toki uskoo sen, koska vaatii perehtymistä selvittää milloin kosmetiikka on sertifioimiskelpoista tai mikä on ero luonnonkosmetiikkana markkinoidun sekä sertifioimattoman luonnonkosmetiikan välillä. Suomessa ollaan valistuneempia luonnonkosmetiikan suhteen kuin useimmissa maissa ja tällainen markkinointi ei siksi tunnu kovin mukavalta, koska jossain vaiheessa kuluttaja huomaa ostaneensa tuotteita eri tarkoituksessa kuin mitä huomaa saaneensa. Silloin tuntee olonsa huijatuksi ja petetyksi.
Merkin tuotteista onkin vaikea ottaa selvää, koska maahantuojan sivuilla ei ole saatavissa edes tuotteiden ainesosia. Sieltä olisi luonnollista selvittää ainesosat sekä miettiä, onko mahdollisesti allerginen haluamansa tuotteen ainesosille tai onko niissä jotakin ainesosaa, jota haluaa välttää. Muistaakseni olen lukenut, että ainesosat pitäisi olla kerrottu maahantuojan sivuilla. Itse saatan googlata tuotteen kaupassa, koska en nää pakkauksen pienellä präntillä merkittyä ainesosalistaa. Loppujen lopuksi ainesosia löytyy apteekkien verkkokauppojen sivuilta, joihin ne on merkitty, kuten apteekkikaupassa on hyvänä tapana. Muutaman tuotteen katsottuani niistä löytyi mm. silikonia, parabeeneja, fenoksietanolia, formaldehydin vapauttajaa, EDTA:ta, muoveja, propyleeniglygolia jne...eli juuri niitä ainesosia, joita useimmat luonnonkosmetiikan käyttäjät haluavat välttää. Kun ainesosia ei ole maahantuojan sivuilla, jää arvoitukseksi, ovatko apteekin sivun ainesosalistat varmasti oikein...
Bottega Verden sivuilla on väittämä: "Osalla luonnonkosmetiikan valmistajista raaka-aineita on peräisin esim. Tsernobylin alueelta, Euroopan hiilikaivosalueilta tai raskasmetallijäämät Intiasta/Afrikasta peräisin olevista luonnonmateriaaleista." Varsin mielenkiintoinen väittämä, kun ei voi tietää, onko kyse sertifioidun luonnonkosmetiikan valmistajista vai ns. "villeistä toimijoista", eli merkeistä, jotka kertovat valmistavansa luonnonkosmetiikkaa, mutta se ei ole kuitenkaan sertifioimiskelpoista, jolloin tuotteista, raaka-aineiden alkuperästä sekä tuotantotavoista tehdään todella tiukat analyysit.
Sivuilla mainitaan myös "Bottega Verde sanoo EI tarpeettomille kemikaaleille. Kaikki tuotteet ovat pian vapaita mm. vaseliinista, formaldehydi johdannaisista, parabeeneista jne.". Mikäli muutos on tulossa, olisi entistä tärkeämpää kertoa uusien koostumusten ainesosat kotisivuilla, jotta kuluttajat voivat miettiä tuotteiden sopivuutta.
Näistä voi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta nyt takaisin markettien kosmetiikkatarjontaan. Olisin kuitenkin toivonut serifiointikelpoista luonnonkosmetiikkaa alueelle, jossa kerrotaan olevan luonnonkosmetiikkaa.
Garnierin suhteellisen uutta Ecocert-ihonhoitolinjaa löytyi odotetusti molemmista hypermarketeista. En ole kokeillut tuotteita, koska monikansallinen emoyhtiö hieman mietityttää, vaikka perinteisten toimijoiden uusi, luonnollisempi suunta on tietenkin hyvä suuntaus. Sertifioidun luonnonkosmetiikan hiilijalanjälki on aina mahdollisimman pieni.
Citymarketeista löytyi myös kotimaisen Inkuton mustaa saippuaa palana sekä nesteenä luokiteltuna käsienpesutuotteisiin. Merkin shampoo- ja hoitoainepaloja myös löytyi kaikkien hiustuotteiden seasta.
Prisman luonnonkosmetiikan tarjonta oli varsin runsasta. Merkit oli sijoiteltu aihealueittain tavanomaisen kosmetiikan sekaan. Se saattaa joillekin luonnonkosmetiikan käyttäjille olla negatiivista, mutta se on myös erittäin positiivista. Kun tavanomaisen ja luonnonkosmetiikan välillä ei ole suurta jakoa eri osastoihin, se saattaa madaltaa uusien luonnonkosmetiikan kokeilijoiden kynnystä ottaa luonnollisia tuotteita käyttöön. Voi myös olla, ettei aina edes huomaa ostaneensa luonnonkosmetiikkaa. Tiukalle luonnonkosmetiiikan käyttäjälle puolestaan saattaa olla vaikeampaa löytää tuotteita ja vaatii merkkien tuntemusta, jos haluaa ostaa luonnollisia tuotteita. Sertifikaatti kun ei aina pelasta, vaan esimerkiksi kotimaisen kosmetiikan monilla toimijoilla ei ole sertifiointia kalliiden sertifiointimaksujen vuoksi, vaikka juuri serifikaatin tarkastaminen on helpoin keino tietää onko kyseessä luonnonkosmetiikkatuote vai ei.
Vichyn ja Rexonan seasta löytyi Kaurilan saunan deodorantteja. Muiden, kuten marketeissa monesti olevan Laveran ja Urtekramin deodoranttien ohessa oli myös Ben & Annan dödöjä.
Avril on varsin kohtuuhintaista luonnonkosmetiikkaa. Myös sitä saa Prismoista. Pelkistetyt pakkaukset ovat osa edullisuutta ja muiden kosmetiikan toimijoiden seassa seikka korostuu. Tuttu ja pidetty monille, mutta ei ehkä pakkauksensa vuoksi houkuttelisi merkkiä tuntemattomia kuluttajia tässä seurassa. Oma Gertrude on S-kauppojen myymiä merkkejä. Mossa, N.A.E. sekä Sante löytyi molemmista marketeista.
Jopa Frantsilaa oli tarjolla. Prisma oli varsin yllätyksellinen tuotemerkkien suhteen.
Hiusvärien alahyllyllä oli Cultivator´sin hennavärit sekä Mac Urth. Merkkien suhteen hiustenhoitoon ja suihkuun oli enemmän tarjontaa kuin Citymarketissa.
Aivan ehdoton tarjonta Prismassa oli meikeissä. Niitä kun on erittäin hyvä valita juuri niin, että ne näkee. Verkossa värien valinta on aina haastavaa.
Lily Lolo on erittäin hyvin edustettuna testereineen. Itselläni mineraalipohja on todellinen suosikki ja värejä pääsee nyt vertailemaan helposti.
PuroBio oli ehdottoman hyvä löytö. Aiemmin näitä kahta edellä mainittua sarjaa löytyi Hehkuista tietenkin verkkokauppojen ohella, mutta Hehku-ketjun lopettamisen myötä saatavuus on nyt onneksi kohentunut Prismojen kautta.
Laveran meikit löytyvät molemmista ketjuista. Veikkaisin niillä olevan paras saatavuus mistään luonnollisista meikeistä ylipäätään.
Luonnonkosmetiikkaa saa siis nykyään hyvin runsaasti hypermarketeista ja käsittääkseni kaikki on mahdollista korvata luonnollisen puolen tuotteilla ihan kauppareissuilla. Helppo saatavuus lisää kysyntää ja madaltaa käyttöönottokynnystä. Luonnonkosmetiikan ekologisuus sekä sen lisääntyminen on positiivista. Tuotantotapa, pakkaukset ja ainesosat ovat varmasti sertifiointiprosessin myötä mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia aiheuttavia, eikä eläimiä saa vahingoittaa tuotteiden vuoksi eläinkokein tai sellaisin eläinperäisin ainesosin, joiden vuoksi eläin olisi tapettava.
Toki luonnonkosmetiikan erikoiskauppoihin (niin kivijalat, kuin verkkokaupat) lisääntynyt saatavuus vaikuttaa negatiivisesti, koska paljon voi hankkia ihan ruuanostosten lomassa. Se voi vähentää kauppaa, mutta toisaalta taas erikoiskauppoihin saattaa tulla uusia merkkejä, joita ei löydä marketeista. Markettihinnat toki polkevat katteita, mutta ovat kuluttajan etu. Erikoisliikkeissä palvelu on ensisijaista. En ole nähnyt markettien kosmetiikkapuolella myyjiä, jotka opastavat tuotteiden käytössä. Itsenäisesti ostaessa kaupasta voivat tuotteet aiheuttaa ongelmia käytössä, mutta ilman palvelua voi olla hyvin hankalaa selvitää syitä. Asiantuntijan kanssa voisi käydä mahdollisia syitä läpi. Riski taas saattaa olla, että jos tuote ei vastaa odotuksia, koko luonnollinen suuntaus tuomitaan. Hyviä ja huonoja tuotteita löytyy niin tavallisesta, kuin luonnonmukaisesta kosmetiikasta.
Omasta mielestäni positiivisinta olisi se, että kosmetiikkasuuntausten monesti jyrkkä vastakkainasettelu lieventyisi, eikä mollattaisi toista puolta rankasti. Viherpesu on ehdottomasti harhaanjohtava asia, mikäli haluaa siirtyä luonnollisempaan suuntaan. Asia on vaikea, koska tietoa tarvitaan lisää kuluttajille monen asian ollessa moniselitteinen. Toimijat saattavat vähentyä liikkeiden ketjuttuessa ja myynnin keskittyessä suurimmille toimijoille niin vähittäiskaupassa ja maahantuonnissa.
Mitä mieltä itse olet markettien tarjonnan huimasta lisääntymisestä? Plussia ja miinuksia voi kirjoittaa kommenttikenttään tai vaikka jakaa postauksen kavereille.
Blogin seurauskanavat:
Facebook tästä
