lauantai 27. helmikuuta 2016

Holika Holika jalkakuorinta ja varpaankynnet lakattu eli jalat edustuskunnossa

Rakastamani geelikynnet on nyt poistettu. Vielä ekalla työviikolla oli ohuesti geeliä ja koska pienet kärjet olivat ohuet, ne myös katkeilivat. Työviikolla sairaalassa kävin mm. keskosten teho-osastolla muutaman kerran, vauvan infektioeristyshuoneessa, infektioherkän sytostaattilapsen luona ja olin tekemisissä erilaisten hyvin nuorten lasten kanssa, joilla on vakava perussairaus tai sairastavat vakavaa infektioa. Prioriteetti on kuitenkin se, etten omien kynsieni mukana tartuta jotain lasta tai siirrä mikrobeja paikasta toiseen. Vaikka kuinka rakastin kynsien tekemistä ja koristelua, on kuitenkin tärkeintä että lapsiparat eivät kärsi omien harrastuksieni vuoksi. Ensimmäinen työviikko oli kyllä positiivinen kokemus ja motivoituneena eteenpäin :)

Ehkä jatkossa lakkaan satunnaisesti nysäkynsiä jos on joku viikonloppumeno. Muuten lakat saavat vain ihastuttaa olemassa olollaan ja värimaailmallaan hyllyllä.

Näin ollen blogi keskittyy jatkossa tämän postauksen jälkeen luonnonmukaiseen ja/tai eläinkokeettomaan kosmetiikkaan ja vain satunnaisesti kynsiin. Jos aihealue kiinnostaa, voi tilata blogin päivitykset. Olen itse kallistunut luonnonmukaiselle puolelle (eläinkokeettomuus on aina ollut lähellä sydäntäni), koska monet kosmetiikan ainesosat ovat oikeasti todellakin kemikaaleja, enkä usko että haluan läträtä kemikaaleja naamaani tai muulle iholleni. Luonnosta löytyy paljon parantavia, aitoja ja jopa orgaanisia aineita, joten miksi ihmeessä käyttäisin synteettisiä tuotteita?

Eläinkokeettomuudessa en seuraa pelkästään virallisia listoja eläinkokeettomista valmistajista, koska moni yritys täyttää kaikki kriteerit, mutta syystä tai toisesta ei listaudu. Kunhan saan sen varmistettua valmistajalta itseltään, se riittää, koska en ole fanaatikko missään asiassa.

On surullista lukea kauneusblogeja, joissa käytetään jatkuvasti mm. Macin tuotteita tai ihan mitä brändiä vain ilma, että uhrataan ajatustakaan sille, mitä tuotteen takana on. Näitä on valitettavasti lähes kaikki. Eli lähden tästä nyt uuteen suuntaan ja toivottavasti myös joku muu heräisi tarkastelemaan mistä käyttämänsä tuotteet oikein tulevat ja onko niiden taustalla mm. kaneja, joiden silmiin aineita on tiputettu tai rottia, joille syötetään ainesosia niin paljon, jotta nähdään mikä määrä tappaa puolet niistä. Yksi eettisen kosmetiikan kriteeri on myös se, myykö valmistaja tuotteitaan Kiinaan. Nimittäin siellä kosmetiikan eläinkokeet ovat pakollisia, jolloin tuote on Euroopassa testaamaton mutta aiheuttaa kärsimystä muualla.

Eli asiaan ja tämän päiväiseen postaukseen:

Eräällä CesarsShopin visiitillä sain Sadulta Holika Holika jalkakuorinnan. Olin nähnyt kamalia kuoriutumiskuvia netissä ja hieman epäilytti koko idea. Jalkani olivat kuitenkin aika hyvässä kunnossa, mutta vauvan pyllyn tunne jalkapohjissa toki houkutti.


Pakkauksessa on kaksi muovitossua, joihin kaadetaan annospakkauksellinen ainetta. Tossut sitaistaan kiinni ja annetaan vaikuttaa puolitoista tuntia. Itse kuorinta ei tuntunut juuri miltään. Välillä hieroin jalkoja, jotta aine pääsi jakautumaan tasaisesti. Lopuksi jalkojen pesu.

Tässä kuorintanaamiossa on hienoa se, että aineet ovat suurelta osin kasvisperäisiä:



Sitten vain odottelemaan. Viikon päästä ihon kuoriutumisen tulisi alkaa.


Tässä kuva muutama päivä naamion laiton jälkeen. Ihan alkutilanne jäi kuvaamatta. Jalat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Ainoastaan iho alkoi vetäytymään ryppyyn.

Laitoin aineen eräänä maanantaina ja kuoriutumisen odotus oli kova. Seuraavana sunnuntaina olin suihkussa ja läträsin kaikki kuorinnat muualla kroppaan sekä kasvoille. Ja SITTEN se vihdoinkin alkoi!

Kovin hurjaa touhua se ei ollut. Kun lähtötilanne oli hyvä, oli kiva kun jalkapohjien sivuista lähti vanhat nahat, joita muuten olisi tuskin saanut pois.



Näin meni melkein viikko. Iho oli ryppyinen ja sänky täynnä ihohilettä. Yritin nukkua sukat jalassa mutta se ei vaan tuntunut miellyttävältä ja siksi tyydyin pudistelemaan lakanaa ulkona silloin tällöin ja pesemään sen kun kuorituminen loppui.

Mutta kyllä kannatti! Jälkeenpäin iho oli ihanan pehmeä ja vaikutus tuntuu olevan pitkäkestoinen. Vielä n. 3 viikkoa kuorinasta on suorastaan vapauttava tunne jalkapohjissa ja ne vaan jotenkin tuntuvat hyvältä ilman että niitä edes koskee.


Tässä kuva heti kuoriutumisen loputtua pehmeästä ihosta.

Koska jaloissa oli ihana fiilis, olihan ne myös laitettava siihen kuntoon että varpaankynnetkin näyttävät hyvältä.

Varpailla PP:n Allure, hieman pitsileimaa ja yksi timantti. Hyvin ovat kestäneet kengissä. Nyt on pari viikkoa siitä kun lakkasin ja kuva on otettu tänään. PP:n lakat ovat cruelty free-lakkoja. Lakkoja ei ole testattu eläinkokein, eikä myöskään alihankkijoiden raaka-aineita. Toinen lempimerkkini eli A England toimii samalla periaatteella. Leimalakka Essence ei myöskään käytä eläinkokeita.

Ja tällä pidän jalat kunnossa:


Ostin tämän kesällä AetzNailzzin kynsipajalta eli Mosaicin myymälästä. Footlogix testaa tuotteensa dermatologisesti eli ihmisillä, ei eläimillä. Kyseessä on kosteuttava vaahto, joka lukitsee kosteuden sisälle ihoon. Tuotetta menee hyvin pieni määrä kerralla ja on siten erittäin riittoisa. Ja parasta kaikesta on ettei tätä tarvitse laittaa viimeisenä illalla, vaan voi lähteä melkein heti sipsuttelemaan. Tavoitteena olisi laittaa joka ilta mutta en kyllä ihan yllä siihen. Pullosta on vielä reilusti yli puolet jäljellä eli kuukausitasolla n. 30€:n hinta ei ole paha. Ehdottomasti ostan lisää kun se aika koittaa.

Jalkakuorinta oli siis miellyttävä kokemus ja siitä saa nauttia edelleenkin. Varmasti tulen tekemään uuden kuoritumishoidon kun alkaa tuntua siltä. 

Jalkanautintoa kaikille!



torstai 18. helmikuuta 2016

PP:n stampperin sisään- ja ulosajo

Sain vihdoin PP:n stampperin ja samana iltana lakat kynsille ja seuraavana päivänä leimaus. Hyvä suunnitelma. Ideana oli laittaa China Glazein duochrome Pondering muihin kynsiin paitsi kahteen ja nämä muut kaksi saman merkin duochromella Gone Clamping.

Kun lakkaus oli valmis, sain päähäni pyyhkiä Gone Clampingin viereisistä kynsilakoista puolet pois ja toteuttaa se pystyliukuvärjäyksenä, jotta kynnet sulautuvat paremmin yhteen. Seuraavana päivänä vielä töpöttelin liu´ut malliinsa.

Koska idearikas mieleni ei taas tähänkään tyytynyt, lisäsin OPIn Color tints-lakkoja saadakseni vielä Ombre-vaikutelman. Vihreä sai päälleen keltaista ja sininen lilaa Color tintsiä. Harmi ettei tullut otettua kynsistä kuvaa ennen koristeluja, kun leimat peittivät kaiken alleen. Ne olivat ihan hauskat liukuineen ja ombreineen. Leimat myös peittivät aika lailla duochromemaisuutta.

Leimauksen ideana ei ollut tehdä kauneimpia kynsiä maailman päällä vaan ihan vaan leimailla ja testailla stampperiä, joten leimoja tuli ja paljon. Myös teippiharjarullaan, koska stampperistä näkee heti pienimmänkin leiman virheen ja monet leimat päätyivät teippirullaan kynsien sijasta.



Väreihin sopi mielestäni hyvin meriteema ja kaivoin useamman laatan esille.

Tämä kuva ei nyt tee oikeutta leimoille. Luonnossa leima erottuu kynnestä huippukontrastilla. En saanut luonnonmukaista kuvaa valon heijastuessa hopean värisestä leimasta, vaikka kokeilin monenlaisia kuvakulmia.

Mutta ekaa kertaa kun näin leiman, syntyi ahaa-elämys että ai jaa-tuollaisia niiden leimojen tulisi olla.








Leimaukseen käytin laattoja BCN-013, BP-10, Q-girl 013 ja mystistä Helen-03.
Tuskastuin aivan täysin leimaushommassa. Ainoastan ensiksi mainittu laatta oli toimiva laatta ja loppujen kanssa oli niin ja näin. Kirosin etten osaa leimata tällä leimasimella mutta syyksi kyllä paljastui toimimattomat laatat, kun testasin ne tavallisesti käyttämillä stamppereillani.  Etusormen simpukka on laatasta BP-10 ja se oli laatan ainoa toimiva pikkukuva.

Pitkän muotoisen simpukan saaminen leimaksi oli varsinainen tahtojen taistelu ja mieletön työvoitto, kun se vihdoin onnistui. Leimat on koverrettu liian ohuiksi ja mataliksi jotta kuvia syntyisi.


Peukalon avoin simpukka oli myös äärettömien ponnistuksien takana. Kun sain sen vihdoin stampperiin, en meinannut uskoa että se on siinä! Keskisormen merihevonen oli pieni ja hennosti kaiverrettu ja luultavasti erottuisi kunnolla vain valkoista vasten.

Tässä näkyy Color tintsien ombre-efektiä. Niillä päällyslakoilla sai kyllä ihan kivoja muutoksia värisävyihin. Tilasin oman minisettini 5€:lla verkkokaupasta. Tarkoituksena oli ostaa kulmakarvaväri ja se maksoi 29,99. Eli sentin alle ilmaisten postikulujen. Mielummin sitten otin postikulurahalla jonkun tuotteen, kuin maksaa "tyhjästä" eli posteja.
Musta ja hopea leimauslakka ovat Born Pretty-merkkisiä ja siniset aallot on tehty Kaleidoskopen Aurora Borealiksella. Yhdessä vaiheessa lisäsin myös Kaleidoskopen punaista lakkaa, mutta kun kynnet ovat muutenkin aika värikkäitä ja jokainen on erilainen, halusin edes hieman harmonisemman lopputuloksen ja pyyhin punaisen pois. Näin siis scraper-kortin jokainen sivu oli täynnä eri värejä. En ole saanut rutiiniksi pyyhkiä korttia aina joka leiman jälkeen ja leimalakat olivat pitkin käsien ihoa. Ja toki myös tarttuivat leimasimen runkoon. Koska leimasimen runko oli todella ruma lakkatahrojen vuoksi, poistin ne asetonittomalla kynsilakanpostoaineella. Ja UUUPS!

Se siitä stampperistä. Runko suli sumuisen valkoiseksi eikä päästä enää edes nähnyt kynnelle.


Surullinen näky. Vartta voi verrata putsaamattomaan korkkiin.



Eipä nähnyt enää päästä läpi kynnelle.

Voitte ehkä kuvitella katkeruuden, jonka uuden stapperin tuhoutuminen aiheutti. Menin samoin tein Picture Polishin sivuille ja lähetin äkäistä sähköpostia. Onneksi sain vielä myöhään saman iltana vastauksen ja he pyysivät kuvia. Kuvien jälkeen informoivat että nyt ymmärtävät täysin mistä on kyse. Otin kontaktin alunperin yhteydenottokaavakkeella, joten en voinut heti lähettää kuvia.

Aamulla sain vastauksen että he ovat nyt testanneet itse stampperin asetonittomalla poistoaineella päätyen samaan tulokseen. Samoin tein he päivittivät leimasimen tuotekuvauksen joka kuuluu nyt näin:
"Care Instructions: Keep away from children and animals. Store your stamper in a container away from dust. Before use please clean the jelly head with 'That Remover' and or sticky tape and after use to remove any excess nail polish. Please do not use neat acetone, acetone or non-acetone nail polish removers or file or use abrazives on the jelly head or stamper shaft/base. Please only remove the jelly head when changing to your refill and please take care whilst replacing as the jelly head is delicate. Very Important:  If nail polish ends up on the stamper shaft/base it cannot be removed so please be careful when you are stamping to ensure this does not happen and please do not try to remove it with neat acetone, acetone or non-acetone nail polish removers as it will not work. "

Sama varoitusteksti tulee olemaan myös jokaisen stampperin mukana. Vastaukset ja toiminta oli onneksi nopeaa ja saan uuden stampperin Cesar shopista, jonne tietenkin sitten korvaavat menetetyn.

Uuuden stampperini tulen luultavasti käärimään elmukelmuun ja kiristän sen teipeillä tai kuminauhoilla. Laitakaas ehdotuksia kommentteihin stampperin varren suojausideoista. Läpinäkyvyyden pitää kuitenkin säilyä joten suojan on oltava kirkasta materiaalia.

Nämä kynnet ovat niin kirjavat enkä viihdy näissä, joten huomenna uutta kehään. Koska tiedän jo millaiset kynnet teen, tiedän että tarvitsen PP:n stampperiä. Hätä keinot keksii. Otin rautasahan ja sahasin päädyn läpinäkyvän eli siis läpinäkymättömän osan pois. 


Sehän toimii tähän hätään ja näkyy taas kynnelle. Kuvassa stampperissä on vettä, kun pesin sahauksesta tulleet muovinkappaleet pois.

Että tämmöinen episodi. Jotenkin tää leimaus ei vaan ole mun juttuni-tai sitten oli kuu tai planeetat taas väärässä asennossa.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihmisiä varoitetaan tulevaisuudessa ettei tällaista pääse käymään vahingossa muille ja saan uuden stampperin. 

Ja kuten kuvista näkyy, kädet ovat kuivat korput. Lakkausten alla on ranskalainen manikyyri. Valkoinen väri on luonnonvalkoista ja sekoitin eri geelilakkoja saadakseni luonnollisemman värin, koska aloitan työt maanantaina ja en halua kirkkaan valkoisten kynsien päiden hypäävän kaikkien silmiin. Terveydenhuoltoalalla kuin ollaan. Sain geeliväreistä allergisen reaktion ja keskisormi oli täynnä pieniä rakkuloita. En vaan oikein ymmärrä miten sekin pääsi tapahtumaan, kun en huomannut minkäänlaista ihokosketusta geelilakkoihin. Pakko olla että olen huomaamattani saanut jotain pientä kosketusta keskisormeen. Tuloksena ihon kuoriutuminen.

Tänään löysin loistavan käsirasvan apteekista. Vaikka kyseessä on yövoide, omat korppuni imaisevat sen hyvin päivälläkin. Tuote on dermatologisesti testattu eli ei eläinkokein. Voin kyllä suositella tätä jos sattuu osumaan eteen. Hinta oli n. 10€.


Onnistuneita leimauksia teille muille ja pitäkäähän huolta stamppereistanne!








perjantai 5. helmikuuta 2016

Hempeää leimailua ja pilkutusta

Tiedättekö kun joskus on sellaisia päiviä ettei suksi luista eli tässä voisi sanoa ettei kynsilakka luista?
Eilen oli ihan liian vaikeaa valita värejä ja ekat pyyhinkin pois. China Glazen Encouragement oli niin litkua, ettei se peittänyt ollenkaan. Laitoin alle valkoista, eikä tulos ollut sen parmpi. Hus pois.

Seuraavaksi oli vuorossa Color Club. Lakka oli paksua ja ei kuivanut millään. Pikakuivatustippoja kahden kerroksen väliin mutta ei-ei vaan luista. Pakko yrittää ohentaa se. Koitin leimata sitä mutta mikään ei toiminut. Sehän oli tuhoon tuomittu ajatuskin leimata luistamattoman lakan päivänä.

Toisen tai oikeastaan kolmannen poiston jälkeen sudin kyllästyneenä kynsilleni sängyssä maaten Zoyan Edenin. Mielessä oli että haluan jotain hempeitä ja pehmeitä värejä mutta tämä oli turhan pinkki fiilikseeni. Ainakin se kuivasi. Aksenttikynsien tekstuuri on Barry M Ridley Road.

Aksentit olin jo sutinut aiemmin ja kun muita lakkoja poisteli, sekin kärsi ja jouduin lakkaamaan sitäkin uusiksi.


Seuraavana päivänä -uusi päivä, uudet kujeet- aloitin leimaamisen. On vähän aikaa tehnyt mieli leimata. Sitten se ikuisuusongelma että ei löydy sopivaa laatta. Päädyin käyttämään hehe-06:sta. 

Kokeilin Messy Mansionin maton päällä olisiko mikään mintuista lakoista sopinut Zoyan päälle, mutta värit olivat liian hailakoita. Leimasin yhden kynnen China Glazen Metallic Muse:lla, mutta ei se sitten loppujen lopuksi erottunut tarpeeksi taustastaan. Pois vaan ja aloitin Essencen valkoisella leimauslakalla. 


Lopputulos näytti valjulta. Loistoidea; aloin lisämään vähän väriä leimoihin Barry M-lakalla ja dotting toolilla. Aluksi kaikki näytti ihan kivalta, mutta olisi taas tullut muistaa että maltti on valttia. Jokunen pilkkulinja vähemmän olisi riittänyt.

Aksenttikynsille lisäsin pinkkejä niittejä kaareviin linjoihin. En edes muista mistä ne ovat tulleet. Päällyslakkana on taas iki-ihana Glisten and Glow, paitsi aksenteissa.

Jännä juttu että aina kun kuvaa kynsiä, en saa niistä saman näköisiä kuin ovat. Yleensä ovat  ja luonnossa paremman näköiset. Käytössä on light box ja säädän aina valkotasapainon. 


Vedenalaisvalokuvaus on minun lajini. Siinä pärjään parhaiten. Olen myös kyseisien aiheen kouluttaja. Veden alla pitäisi olla vaikeampi kuvata mutta itselläni on just päinvastoin. Pitäisiköhän siirtyä kuvaamaan kynnet aina veden alla?

Postauksen lopussa vertailuna muutama vedenalaiskuva. Ei parhaita, ihan mitä ensimmäisenä tuli kuvakirjastosta eteen.

Jotkut työt vaan onnistuvat paremmin kuin toiset. Näistä ei tullut kovin mieleiset.


Tähän kynsiä on jo lyhennetty. Maanantaina on työhaastattelu hoitoalalle ja siloin on oltava lyhyehköt kynnet. Ajettelin tehdä sen näin asteittain ja venäläisestä mantelista tai goottimalista (en vieläkään ymmärrä oikein niiden eroa) sai hieman coffinmaisen muodon. En jaksanut panostaa paljoakaan muotoiluun viilailemalla, kun pian on kuitenkin isompi lyhennys edessä.

Käytetyt tuotteet:


Ja koska oli tämmöinen varsin vaikeahko ketju kynsien laitossa, mitäs tapahtuikaan kirkkaalle stampperille?


Se siis kuoli! Kyseessä on halppisversio. Se lepäili Messy Mansionin matolla ja kun katsoin sitä leimauksen lopuksi, tältä se näytti. Tyynyä on aina putsattu vain tarraharjalla ja pidetty omassa pussissaan. Paikkalilin täälä jyrkimpien kaarteiden leimoja. R.I.P. sitten vaan. Sopi hyvin luistamattoman lakan teemaan.

Käykö muillekin joskus tällaisia ylitsepääsemättömiä kynsipäiviä?







Lisään huvikseni tähän vertailuksi vedenalaiskuvia, jotka on otettu samalla kameralla, eroa on väreissä ja laadussa.