Hempeää leimailua ja pilkutusta

Tiedättekö kun joskus on sellaisia päiviä ettei suksi luista eli tässä voisi sanoa ettei kynsilakka luista?
Eilen oli ihan liian vaikeaa valita värejä ja ekat pyyhinkin pois. China Glazen Encouragement oli niin litkua, ettei se peittänyt ollenkaan. Laitoin alle valkoista, eikä tulos ollut sen parmpi. Hus pois.

Seuraavaksi oli vuorossa Color Club. Lakka oli paksua ja ei kuivanut millään. Pikakuivatustippoja kahden kerroksen väliin mutta ei-ei vaan luista. Pakko yrittää ohentaa se. Koitin leimata sitä mutta mikään ei toiminut. Sehän oli tuhoon tuomittu ajatuskin leimata luistamattoman lakan päivänä.

Toisen tai oikeastaan kolmannen poiston jälkeen sudin kyllästyneenä kynsilleni sängyssä maaten Zoyan Edenin. Mielessä oli että haluan jotain hempeitä ja pehmeitä värejä mutta tämä oli turhan pinkki fiilikseeni. Ainakin se kuivasi. Aksenttikynsien tekstuuri on Barry M Ridley Road.

Aksentit olin jo sutinut aiemmin ja kun muita lakkoja poisteli, sekin kärsi ja jouduin lakkaamaan sitäkin uusiksi.

Seuraavana päivänä -uusi päivä, uudet kujeet- aloitin leimaamisen. On vähän aikaa tehnyt mieli leimata. Sitten se ikuisuusongelma että ei löydy sopivaa laatta. Päädyin käyttämään hehe-06:sta. 

Kokeilin Messy Mansionin maton päällä olisiko mikään mintuista lakoista sopinut Zoyan päälle, mutta värit olivat liian hailakoita. Leimasin yhden kynnen China Glazen Metallic Muse:lla, mutta ei se sitten loppujen lopuksi erottunut tarpeeksi taustastaan. Pois vaan ja aloitin Essencen valkoisella leimauslakalla. 

Lopputulos näytti valjulta. Loistoidea; aloin lisämään vähän väriä leimoihin Barry M-lakalla ja dotting toolilla. Aluksi kaikki näytti ihan kivalta, mutta olisi taas tullut muistaa että maltti on valttia. Jokunen pilkkulinja vähemmän olisi riittänyt.

Aksenttikynsille lisäsin pinkkejä niittejä kaareviin linjoihin. En edes muista mistä ne ovat tulleet. Päällyslakkana on taas iki-ihana Glisten and Glow, paitsi aksenteissa.

Jännä juttu että aina kun kuvaa kynsiä, en saa niistä saman näköisiä kuin ovat. Yleensä ovat  ja luonnossa paremman näköiset. Käytössä on light box ja säädän aina valkotasapainon. 

Vedenalaisvalokuvaus on minun lajini. Siinä pärjään parhaiten. Olen myös kyseisien aiheen kouluttaja. Veden alla pitäisi olla vaikeampi kuvata mutta itselläni on just päinvastoin. Pitäisiköhän siirtyä kuvaamaan kynnet aina veden alla?

Postauksen lopussa vertailuna muutama vedenalaiskuva. Ei parhaita, ihan mitä ensimmäisenä tuli kuvakirjastosta eteen.

Jotkut työt vaan onnistuvat paremmin kuin toiset. Näistä ei tullut kovin mieleiset.

Tähän kynsiä on jo lyhennetty. Maanantaina on työhaastattelu hoitoalalle ja siloin on oltava lyhyehköt kynnet. Ajettelin tehdä sen näin asteittain ja venäläisestä mantelista tai goottimalista (en vieläkään ymmärrä oikein niiden eroa) sai hieman coffinmaisen muodon. En jaksanut panostaa paljoakaan muotoiluun viilailemalla, kun pian on kuitenkin isompi lyhennys edessä.

Käytetyt tuotteet:

Ja koska oli tämmöinen varsin vaikeahko ketju kynsien laitossa, mitäs tapahtuikaan kirkkaalle stampperille?

Se siis kuoli! Kyseessä on halppisversio. Se lepäili Messy Mansionin matolla ja kun katsoin sitä leimauksen lopuksi, tältä se näytti. Tyynyä on aina putsattu vain tarraharjalla ja pidetty omassa pussissaan. Paikkalilin täälä jyrkimpien kaarteiden leimoja. R.I.P. sitten vaan. Sopi hyvin luistamattoman lakan teemaan.

Käykö muillekin joskus tällaisia ylitsepääsemättömiä kynsipäiviä?

Lisään huvikseni tähän vertailuksi vedenalaiskuvia, jotka on otettu samalla kameralla, eroa on väreissä ja laadussa.