Muutama viikko sitten mieheni tapasi erään algerialaisen pakolaisnaisen. Hän oli tullut Suomeen kolme kuukautta sitten. Kotimaahan jäi väkivaltainen mies, joka oli polttanut naiseen palovammoja ja lapset oli piilotettu toiseen kylään, jotta mies ei pääsisi tappamaan heitä naisen paettua. Mukana oli vain muutama vaatekerta ja 300€ rahaa. Nainen kysyi mieheltäni jos minulla olisi antaa jotain meikkejä, koska hän ei tunne olevansa oma itsensä ilman mitään mahdollisuutta laittaa itseään. Olin itse vaihtanut kaikki luonnonkosmetiikkaan ja oli vanhoja meikkejä ja jokunen hajuvesi, jotka pakkasin pussiin. Toki myös kynsilakkavarastostani löytyi usea lakka joka saattoi vaihtaa kotia. Iso apteekin movipussi oli loppujen lopuksi täynnä.
Kun nainen sai meikit, kiitoksista ei tullut loppua. Monena päivänä hän lähetti puhelimitse kiitokset ja selvästi tein hänen maailmastaan mukavamman paikan elää edes joksikin aikaa. Tämä sitten pisti miettimään. Jokaisella meillä on kosmetiikkaa nurkissa mitä ei käytetä ja se on kuitenkin vielä käyttökelpoista. Laitoin sitten ilmoituksen "Kallio kierrättää"-Facebook-ryhmään, että vastaanotetaan lahjoituksia Kaarlenkadun pakolaiskeskukselle. Painotus oli kosmetiikassa mutta vaateet ja kengät kelpaavat myös. Kun meillä on niin paljon tarpeetonta tavaraa, niin miksi sitä ei voisi antaa eteenpäin ja ilahduttaa niillä vähäosaisempien elämää?
Kun asuin viitisen vuotta Egyptissä, tutustuin siihen mitä todellinen köyhyys voi olla ja suomalaisiin ihmisoikeuksiin tottuneena oli hyvä ymmärtää se, miten kaikkialla ei ole asiat näin hyvin. Ennen olin täysin keskittynyt eläinoikeuksiin ja sitä jatkui myös Egyptissäoloaikana vetoomusten muodossa ja omien, kadulta minulle päätyneiden kissojen lisäksi välillä hyvällä ja välillä huonommalla menestyksellä, ruokin kissanpentuja ruiskulla, jotka lapset tai muista syistä oli riistetty emoiltaan. Toki edelleen jatkan Suomen Eläinsuojeluyhdistyksessä 10 vuoden vapaaehtoistyötäni projektiryhmässä, kirjoitan vetoomuksia ym. mutta olen alkanut kiinnittää aivan ei tavoin huomiota ihmisoikeuksiin.
Joka tapauksessa Egyptissä myös näki sen järkyttävän luokkaeron ihmisten välillä ja köyhästä perheestä tuleva on aika lailla tuomittu köyhiin oloihin, koska siellä koulutusjärjestelmä ei mahdollista opiskelua ollenkaan samoin tavoin kuin Suomessa. Ja tekstiä asioista tulisi niin paljon, että paras nyt keskittyä tähän keräykseen.
Facebook-ryhmän ilmoitus oli mielettömän tehokas! Jo kahdessa tunnissa jouduin sulkemaan ilmoituksen, koska yhteydenottoja tuli jo yli 40 ja tilanne alkoi karata käsistä, joka ei suinkaan ollut tarkoitus. Loppujen lopuksi viestittelin yli 50:n kanssa. Oli aivan mieletöntä, miten ihmiset osallistuivat ja ottivat tämän vastaan! Seuraavat päivät juoksin vähän väliä alakerrassa hakemassa pussukoita ja mies haki fillarilla hieman pidemmältä etäisyydeltä tavaraa. Samoin hän hoiti yhden päivän noudot kun itse oli ihan pakko aikarajoituksen vuoksi keskittyä opiskelutehtävään.
Lajittelin tavarat niin että vaatteet ja kengät olivat erikseen, sitten meikit ja hajuvedet yhdessä kassissa, hius- ja suihkutuotteet yhdessä, rasvat omassa kassissaan ja koruille tuli yksi pussi. Elimme itse kuin pakolaisleirissä viikon verran :)
Tässä ei ollut kaikki vaan tilanne jossain vaiheessa viikkoa.
Tavaraa kertyi kiitettävästi. Osa yhteydenotoista hyytyi eikä kuulunut enempää, mutta saimme kyllä todella mielettömän määrän tavaraa kasaan! Onneksi hyvää tahtovia ihmisiä oli näin paljon liikkeellä ja osallistuivat tempaukseen. Kaikki lahjoittajat yhtä lukuunottamatta olivat naisia.
Hankalaa itselleni oli se, kun monet vaatteet haisivat parfyymille. Työskentelin ennen hometalossa ja juuri home laukaisee usein hajusteherkkyyden. Se on inhottava vaiva, jota kukaan ei voi kuvitella jos sitä ei itse koe. Itselläni on onneksi lievempi muoto hajusteherkkyyksistä eli kestän luonnollisia tuoksuja kuten eteerisiä öljyjä, mutta synteettiset hajut jäävät pyörimään nenään. Tuntuu että hiuksetkin haisevat ja hajusta ei pääse eroon pitkään aikaan. Ja päätä voi alkaa särkemään. Tämä on tietty riesa joskus julkisissa kulkuneuvoissa ja kevään pääsykokeissa ajattelin että kuolen, jos joudun istumaan erään parfymoidun naisen vieressä koko pääsykokeen. Onneksi siinä istumista ei kuitenkaan loppujen lopuksi kestänyt kuin vartin.
Tavaroiden toimittaminen Kaarlenkadulle alkoi mietityttämään ja taas "Kallio kierrättää"-ryhmästä löytyi apu. Jaana ystävällisesti osallistui talkoisiin kyyditsemällä lastin Kaarlenkadulle. Apu oli todella tervetullutta, koska kantajia olisi tarvittu ainakin 10. Onneksi myös ryhmästä olisi löytynyt kantoapua. Sellainen paraati Kallion läpi olisi varmaan aiheuttanut hilpeyttä ja ihmetyksiä. Tosin Kalliossa on totuttu ihan kaikkeen ja täällä harvoin jaksaa mitään enää ihmetellä sen kummemmin :) Siksi tämä onkin niin kiva paikka asua ja liikenneyhteydet ovat ihan mahtavat. Samoin palveluita riittää niin, ettei täältä tarvitsisi välttämättä edes poistua pitkiin aikoihin.
Jaettiin lahjoitukset vastaanottokeskuksen aulassa. Kerroimme että olemme keränneet lahjoituksia suomalaisilta ja kaikki ovat innolla sekä mielissään lahjoittaneet tavaroitaan heille. Toivomme lahjoituksien auttavat heitä ja että saavat hieman iloa. Kansallisuuksia oli useita. Väkeä löytyi Ugandasta, Ruandasta, Turkista, Venäjältä, Bangladeshista, Irakista, Malesiasta, Algeriasta ja varmasti muualtakin mutta nämä tulivat esiin. Naisia oli noin 20 ja moni oli raskaana ihan viimeisillään. Yhden laskettu aika oli jo mennyt. Oli myös hyvin pieni vauva ja eri ikäisiä lapsia.
Aloitimme vauvanvaatteilla, josta oli helpoin aloittaa kohderyhmän ollessa selkeä. Sitten naisten vaatteita ladottiin pöydille ja naiset saivat valita mitä halusivat. Usea oli ollut Suomessa vasta vähän aikaa ja selvästi eivät ymmärtäneet mikä arvo talvivaatteilla on. Pian se selviää...
Vaatteita valitessa kosmetiikkapusseihin yritettiin innokkaasti vilkuilla, koska ne olivat niin luksusta. Jätin ne viimeiseksi, koska tiesin kaikkien käyvän sitten vain sen kimppuun ja vaatteet jäävät.
Kynsilakkoja oli kertynyt isoin mingrip-pussi (olisiko 2 vai 3 litraa?) ja annoin kaikille ensin kaksi ihan arpomistyylillä. Sanoin että vaihtaisivat keskenään jos eivät pidä mutta se ei onnistunut ja päädyin lopuista vaihtamaan ei pidettyjä sävyjä niihin mitä haluttiin. Lopuille kyllä löytyi halukkaasti ottajia ja lisääkin olisi mennyt. Kynsien laitto vaan voi lisätä ihmisen onnellisuutta. Sellaista se on <3
Vartalokuorintoja ei ollut montaa mutta ne menivät hanakasti. Shampoo ja hoitoaine olivat todella haluttuja ja niitä olisi mennyt monta pussillista jos olisi ollut. Vartalovoiteet ja kasvovoiteet olivat toki myös mieluisia. Meikkien kanssa sitten meni ihan hulluksi. Kaikille riitti mutta lisää olisi kaivattu ja paljon. Ei myöskään ollut mahdollista antaa kaikille juuri sitä mitä halusivat. Oli haastellista kun osa oli syrjäänvetäytyvämpiä ja osa päälle päsmäreitä ja kaikille piti yrittää jakaa jotain tasapuolisesti.
Ennen meikkien ja hjuvesien jakoa pyydettiin, että naiset eivät suihki tuoksuja, koska selitin yksinkertaiseen tyyliin että olen niille allerginen ja on pakko poistua jos kaikki käyttävät parfyymiä. Sitä onneksi kunnioitettiin vaikka kaikki muu olikin vähän kaoottista.
Pakolaiset saavat 92€/kk vaatteisiin ja hygieniaan. Toki kaikki myös joskus haluavat käydä ulkona kahvilla tai käyttää julkisia liikennevälineitä, joten rahaa ei ole yhtään tuhlattavaksi. Pakolaiset ovat oikeutettuja perusterveydenhuoltoon, mutta kunnassa saattaa olla asiakasmaksut ja se on iso raha tuosta. Lääkkeet täytyy maksaa itse. Pakolaisilla ei ole oikeutta Kelan etuuksiin. Lapsesta saa 50€/kk, mutta kuten erään naisen kanssa jutellessa kävi ilmi, se on aivan liian vähän ostaa vaippoja ja muuta mitä vauvat tarvitsevat. Moni raskaanaoleva on yksin Suomessa.
Lopuksi kun kaikki oli jaettu, ihmiset olivat onnellisia. Monet tulivat kiittämään ja kertoivat että on liikuttavaa kun heitä näin autetaan. Pettymystä oli kosmetiikan jaon jälkeen ilmassa, koska kaikki olisivat halunneet lisää ja lisää mutta lopuksi ihmiset olivat iloisia ja kiitollisia.
Tuli hyvä mieli että tämä tuli tehtyä ja teen uudelleenkin. Tämä ilta pisti myös miettimään paljon. Todella ajatuksia herättävää.
Juttelin keskuksen työntekijän kanssa ja lahjoituksia voi viedä yksityisestikin. Silloin ne viedään kirpputorille, joka on auki kahdesti viikossa. Vaikka nimi on kirpputori, tavarat ovat ilmaisia ja aukioloajat ovat erittäin suosittuja. Näin voi auttaa viemällä itse suoraan perille.
Tämä yksityinen keruuoperaatio oli hyvä, koska enemmän ihmisiä lähti liikkeelle. Ja itse en edes tiennyt että sinne voi yksityisestikin viedä, kunnes se tässä matkan varrella selvisi. Kynnys auttaa oli varmasti matalampi kun joku koordinoi sen. Vaatteita jäi kaksi pussillista yli, jotka päätyvät kirpputorille ja niillekin varmaan löytyy myöhemmin ottajia.
Kysyimme naisilta mitä erityisesti kaivataan. Listauksessa tuli seuraavaa:
- meikkisiveltimet olivat ihan kärjessä
- värikosmetiikkaa eli meikkejä. Etenkin luomivärejä haluttaisiin kovasti.
- shampoon ja hoitoaineen tarve on suuri
- kenkiä kaivataan paljon. Koot olivat nopealla kyselyllä 36-41
- pojille vaatteita. Ikähaarukka kyselyssä oli 4-11v
- värityskirjoja ja -kyniä
- vaippoja
- englanti-suomi-sanakirjoja kielen opiskeluun
- siteitä
- vauvanvaunuja
Keskuksen työntekijän kanssa jutellessa selvisi että siteitä on tarjoilla, mutta selvästi tässä oli kommunikaatio-ongelma. Kukaan paikalla olevista naisista ei tiennyt sitä. Yhdellä oli alkanut kuukautiset edellisenä yönä ja ainoa ratkaisu oli lähteä keräämään pulloja saadakseen tarpeeksi rahaa siteisiin. Kerroin tämän työntekijöille ja toivottavasti tähän tulee selvennys että kaikki ymmärtäisivät että niitä on saatavilla. Keskuksen työntekijät olivat mukavia ja sympaattisia.
Muuten kommunikaatio ei ollut suuri ongelma. Itse osaan hieman arabiaa ja monet puhuivat hyvää englantia. Yksi pikkutyttö oli jo omaksunut hyvin suomea. Mieheni on egyptiläinen ja tulkkasi myös arabiaksi. Hän puhuu montaa kieltä ja venäjän taidolle oli tilausta, joten asia hoitui helposti. Elekielikin oli tehokas asioiden selventäjä.
Lahjoituksissa naisten ollessa aktiivisempia lahjoittajia, miesten vaatteet ovat jääneet vähälle. Etenkin pienissä koossa niitä tarvittaisiin.
Uskon että tuleva talvi herättää talvivaatteiden tarpeen ja nyt jo kaivattuja kenkiä tullaan tarvitsemaan vielä kipeämmin. Monella on pelkästään varvastossut.
Lahjoitusten on oltava hyväkuntoisia ja lähes kaikki olikin. Yksi paita oli ihan rikki, se oli vähän noloa, vaikka on varmaankin vahingossa päätynyt mukaan. Joku kiinnitti jo huomiota kun käsilaukun kahva vähän repsotti, mutta esim. itse en olisi juuri kiinnittänyt huomiota muuten niin hyväkuntoiseen laukkuun. Tämä lahjoitusten jako on myös ekoteko. Hyvät tavarat menevät käyttöön ja kosmetiikka ei jää kaapin pohjalle päätyen lopulta roskiin. Uffilla on niin kovat hinnat, ettei pakolaisilla olisi edes varaa ostaa sieltä.
Joka tapauksessa ihmiset olivat kiitollisia ja ryhmänä annoimme paljon hyvää mieltä <3 Monien oli vaikea uskoa, että emme ole mistään järjestöstä vaan ihan muuten vaan on järjestetty tällainen.
Kiitän kaikkia osallistujia hurjasti ja naiset lähettivät kiitoksia.
Yritän ensi kuussa luultavasti organisoida uuden keräyksen, joten voi sillä silmällä alkaa katselemaan omia kamojaan, jos haluaa osallistua. Tosin ensi kerralla en varastoi tavaraa olohuoneeseen vaan joko kellariin tai sitten järjestän keskuksen lähelle muutaman ajankohdan jolloin tavaroita voi tuoda ja siloin ei ole kuljetusongelmaa, kun olisi valmiiksi jo keskuksen luona.
Mikäli kotoa löytyy vaippoja tai vauvanvaunuja, minuun voi ottaa yhteyttä. Sain muutaman naisen puhelinnumeron ja apu menee suoraan heille. Yhteyttä voi ottaa Facebookin kautta tai sitten tässä blogissa on yhteydenottokaavake, jolloin saan yhteydenotot sähköpostiini.
Kiitos tosiaan kaikille ja ehkä joku tästä inspiroituu tekemään vastaavaa :) Monella on kovia kokemuksia takana ja ilon tuominen arkeen on varmasti enemmän kuin tarpeen. Jos jotain olen oppinut niin sen, että kaikki olemme ihmisiä "karvoihin katsomatta". Kaikilla meillä on tunteet, niin psyykkiset kuin fyysiset. Siinä mielessä olemme kaikki aivan samanlaisia.
Niin, se algerialainen nainen jolla aloitin tarinan: hän kääntyi kristityksi. Lapset heitettiin perheen parista kadulle matkalaukut kädessä, koska äiti on uskoton (eli siis kääntynyt "väärään" uskoon) ja tällaiset perheenjäsenet kielletään pois perheen piiristä. Eilen tilanne näytti aika pahalta mutta naisen sisko majoitti lapset onneksi luokseen. Tämä maailma on todella raaka paikka ja ollaan onnellisia, että elämme täällä ja olemme näin hyvässä asemassa. Hyvä syy auttaa muita jos mahdollisuus tarjoutuu. Itse olen kiitollinen että sain tämän kokemuksen <3
Hanna
